Henkinen parisuhdeväkivalta haastaa oikeusjärjestelmän

-->

-->

Vieraileva blogisti Vilma Vanhamäki:

Henkisen parisuhdeväkivallan käsittelyyn oikeusjärjestelmässä liittyy monia erityisiä haasteita. Käsitteenä henkinen väkivalta on melko uusi, ja keinot sen tunnistamiseen ja käsittelyyn ovat tällä hetkellä riittämättömät.

Henkisen parisuhdeväkivallan monimuotoisuus vaikeuttaa sen tunnistamista ja kriminalisointia. Yhteistä henkisen parisuhdeväkivallan eri muodoille on se, että tekijä yrittää hallita ja alistaa uhria käytöksellään. Henkistä parisuhdeväkivaltaa on mm. kumppanin haukkuminen, mitätöinti, painostaminen, uhkailu ja eristäminen esimerkiksi ystävistä ja läheisistä.

Henkisen parisuhdeväkivallan uhrit eivät välttämättä itsekään tiedosta olevansa väkivallan uhreja, sillä yleisesti väkivalta mielletään vieläkin lähinnä vain fyysisiksi teoiksi. Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että vakavista fyysisistä pahoinpitelyistä syntyy usein vielä vakavampia ja pitkäaikaisempia henkisiä seurauksia.

Henkisen parisuhdeväkivallan muodoista ja haitallisuudesta pitäisi tiedottaa enemmän, jotta se nähtäisiin ongelmana, johon täytyy puuttua ja joka täytyy kriminalisoida. Silloin myös uhrit uskaltaisivat ilmoittaa väkivallasta useammin.

Henkistä väkivaltaa voidaan tällä hetkellä käsitellä sekä rikosprosessissa että sovittelussa, joihin kumpaankin liittyy ongelmia. Tehokas ja onnistunut käsittely rikosprosessissa edellyttää, että jokin rikosnimike sopii tekoihin. Esimerkiksi pahoinpitelyn tunnusmerkistöä voidaan soveltaa henkiseen väkivaltaan, jos se on vahingoittanut uhrin terveyttä.

Terveyden vahingoittaminen voi ilmetä mielenterveyden häiriöinä, mutta näiden on oltava todistettavasti syy-yhteydessä tapahtuneeseen henkiseen väkivaltaan. Henkinen parisuhdeväkivalta ei kuitenkaan välttämättä aiheuta varsinaista mielenterveydenhäiriötä, vaikka jättääkin kokijaansa pitkäaikaiset jäljet.

Rikosprosessissa henkistä parisuhdeväkivaltaa voidaan käsitellä myös pakottamisena, laittomana uhkauksena sekä vainoamisena. Näissä rikosnimikkeissä tekijä uhkaa uhria eli kyseessä on henkinen väkivalta. Oikeuskäsittelyssä rikosnimikkeisiin sisältyvät muut teot saavat kuitenkin enemmän huomiota. Uhrien oikeussuojan vuoksi henkisen väkivallan käsittely pitäisi tehdä kokonaisvaltaisemmin mahdolliseksi.

Parisuhdeväkivallan sopivuudesta sovitteluun on käyty paljon keskustelua sekä puolesta että vastaan. Varsinkin henkisen parisuhdeväkivallan tapauksessa sovittelun onnistuminen on kyseenalaista. Tasa-arvoisen sovitteluympäristön luominen tilanteessa, jossa toinen on alistanut toista osapuolta mahdollisesti vuosia voidaan pitää mahdottomana.

Uusintarikollisuutta ei saa sovitella, mutta yleensä henkinen parisuhdeväkivalta kestää vuosia, joten kyse ei ole yksittäisestä teosta. Lisäksi sovittelutilanteessa valtaa käyttävä osapuoli voi ohjailla ja painostaa toista, eikä maallikkosovittelija ehkä tunnista tällaisia hienovaraisia väkivallan muotoja.

Tuomioistuimessa käsitellään vain syytteessä kuvattua tekoa, mutta sovittelussa ongelmaa voidaan lähestyä laajemmin ja siihen sisältyy myös mahdollisuus käsitellä asiaan liittyviä tunteita, mikä on tärkeää. Hyvänä ja huonona puolena on käsittelyn yksityisyys. Parisuhdeasioista ja -väkivallasta kertominen yleisön edessä ei varmastikaan ole helppoa ja sovittelussa asioista saa keskustella rauhassa. Toisaalta julkinen käsittely voi vaikuttaa tekijään enemmän sen tuoman mahdollisen häpeän ja paheksunnan vuoksi. Suljettu sovittelu voi piilottaa ongelman.

Suurin haaste henkisen parisuhdeväkivallan käsittelyssä on tällä hetkellä se, ettei se sovi kunnolla mihinkään rikosnimikkeeseen. Olisi erittäin tärkeää, että kaikkia väkivallan muotoja pystyttäisiin käsittelemään tehokkaasti rikosprosessissa tai sovittelussa ja tekijät voitaisiin saattaa vastuuseen. Tällä hetkellä henkisen väkivallan uhrin oikeussuojassa on paljon parannettavaa.

Kun väkivallan tunnistaminen, yhteiskunnallinen keskustelu ja paheksuttavuus lisääntyvät, on kaikkia väkivallan muotoja tulevaisuudessa helpompi käsitellä myös oikeudellisesti. Väkivallan näkeminen fyysisiä tekoja laajempana ilmiönä sekä seuraamusten henkisten vaikutusten havaitseminen on keskeistä. Varsinkin henkinen väkivalta jättää pitkäaikaiset jäljet uhriinsa, joten sen tehokas käsittely oikeusjärjestelmässä tulisi olla selviö.

Teksti perustuu Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa opintojaksolla ”Domestic violence contextualised” kirjoitettuun oikeusnotaaritutkielmaan (kirjoittajan luvalla blogimuotoon editoinut S. Lidman).