Väkivaltakulttuuri elää ja voi hyvin suomalaisessa peruskoulussa

Vieraileva blogisti Martta October tarttuu ajankohtaiseen keskusteluun "koulukiusaamisesta":

Alkuviikosta YLE julkaisi uutisen, jonka mukaan osassa suomalaisista alakouluista jopa kolmasosa oppilaista kokee kiusaamista viikoittain. YLEn jutun tiedot olivat peräisin THL:n vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tuloksista. Koko maan tasolla noin seitsemän prosenttia peruskoulun neljäs- ja viidesluokkalaisista kokee kiusaamista koulussa vähintään kerran viikossa. Joissakin kouluissa kiusaaminen on vielä selvästi yleisempää.

Jutussa haastateltiin sellaisten koulujen rehtoreita, joiden kouluissa kiusaamista raportoitiin selvästi yli koko maan keskiarvon. Rehtorit ilmaisivat tuomitsevansa kiusaamisen, mutta pohtivat mahdollisiksi syiksi esimerkiksi lasten ”hutsahtavaa” pukeutumista tai seksuaalisen suuntautumisen ilmaisua. Jotkin rehtoreista pohtivat myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden korkeaa osuutta syynä kiusaamisongelman taustalla.

Rehtorien rupattelu ja assosiointi kiusaamisen mahdollisista syistä paljastaa peruskoulujemme väkivaltakulttuurin taustalla vaikuttavia asenteita. Vaikka kiusaamista pidetään paheksuttavana, haetaan syitä lasten toisiinsa kohdistamalle henkiselle tai fyysiselle väkivallalle kiusaamisen uhrista, eikä tekijästä. Vastaavaa apologiaa väkivallalle löytyy toki muualtakin yhteiskunnasta. Tyypillisesti esimerkiksi seksuaaliväkivaltaa on oikeutettu syyllistämällä uhria liian paljastavasta pukeutumisesta tai vastuuttomista reittivalinnoista pimeällä. Koulujen turvallisuudesta ja toimintakulttuurista vastuussa olevilta kasvatusalan ammattilaisilta tämänkaltaiset näkemykset ovat kuitenkin täysin kestämättömiä.

THL:n kouluterveyskyselyn tulosten perusteella fyysisen väkivaltaisen kiusaamisen kokemukset ovat Suomessa jopa kasvussa. Lisäksi eri lapsiryhmät kokevat kiusaamista hyvin eri tavoin. Tyypillisimmin väkivaltaa koulussa kokevat erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset, kuten toimintarajoitteiset, kodin ulkopuolelle sijoitetut tai ulkomailla syntyneet lapset. Tulokset viestivät selvästä epäonnistumisesta sekä väkivallan ehkäisyssä että yhdenvertaisuuden toteuttamisessa.

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan kasvuun ja kehitykseen. Perusopetuslaki on vuodesta 2014 edellyttänyt, että oppilaitoksen pitää taata oppilaille turvallinen opiskeluympäristö. Laki ei kuitenkaan yksilöi millaista valvontaa turvallisuuden ylläpito edellyttää. Oppilaitosten on lain nojalla tullut laatia suunnitelmia yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden edistämiseksi, mutta niiden toiminnallisuuden taso ja laatu vaihtelevat. Rehtorien selvempi vastuuttaminen ja suunnitelmien toimeenpanon laadukkaampi valvonta voisivat yhtäältä parantaa väkivaltaan puuttumisen käytäntöjä oppilaitostasolla.

Koulujen ylimmän johdon vastuulla on seurata ja korjata toimintakulttuuria jatkuvasti sekä puuttua systemaattisesti kaikenlaiseen väkivaltaan ja häirintään. Uhrin syyllistämisestä väkivallasta tulisi aktiivisesti opetella pois. Haasteellista rehtorien kannalta vaikuttaisi  kuitenkin olevan se, että väkivaltaa salliva kulttuuri ja omat luutuneet asenteet olisi ensin tiedostettava, jotta niitä voisi ryhtyä purkamaan. Uhrin ominaisuuksien arvioinnista on rehtorin kanslian peilin eteen vielä matkaa.

Koulujen mikrokulttuureissa on suuria eroja väkivaltaiseen kiusaamiseen puuttumisessa. Osassa kouluista viesti on edelleen se, että epäkohtia esiin nostavat lapset tai heidän vanhempansa leimataan hankaliksi purnaajiksi, jotka omalla olemuksellaan tai provosoivalla käytöksellään ovat aikaansaaneet kiusaajien silmätikuksi joutumisen. Uhria leimaava ja syyllistävä väkivaltaan puuttumattomuuden kulttuuri viestii lapselle hänen ihmisarvonsa suhteellisuutta vertautuen kouluyhteisössä hyväksyttyihin normeihin. Tasa-arvo tai yhdenvertaisuus eivät suomalaisessa koulussa kuitenkaan saisi olla suhteellisia käsitteitä.

Opetushallituksen mukaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet rakentuvat elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Perusopetuksessa esimerkiksi kulttuurinen moninaisuus nähdään rikkautena: ” Perusopetus antaa perustan ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailmankansalaisuuteen ja rohkaisee toimimaan myönteisten muutosten puolesta.” Kouluterveyskyselyn tulokset paljastavat, että opetussuunnitelma toteutuu tältä osin korkeintaan vaihtelevasti. Ihmisoikeusperustaisen opetussuunnitelman toimeenpano edellyttäisi koulujen oman toiminnan ja toimintakulttuurin tarkistamista ihmisoikeuksia kunnioittaviksi.  

Martta October, kehittämispäällikkö (THL)

#kiusaaminen #kouluväkivalta #lapset #opetussuunnitelma #kasvatus 

#Väkivaltakulttuurinperintö