Suomessa valtaosa kunniaan liittyvän väkivallan
teoista jäänee piiloon. Myös esitutkintaan päätyneiden rikosepäilyjen
käsittely on ongelmallista erityisesti silloin, kun yhteinen kieli
puuttuu. Tulkin kielitaito ei silti yksin riitä takaamaan esitutkinnan
laatua tältä osin, sillä kyse on myös kulttuurin tulkkauksesta.
Tulkin
sukupuolella ja taustalla voi olla keskeinen merkitys siihen,
millaisena kertomus välittyy poliisille. Naisille voi olla vaikeaa puhua
puolison tekemästä väkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta, mikäli
tulkki on mies tai kuuluu samaan yhteisöön. Valtasuhteet voivat näin
estää tapahtumia välittymästä totuudenmukaisesti.
Lisäksi
väkivaltaa kokeneen luottamus viranomaisiin voi olla heikko, mikäli
hänellä on aiemmasta kotimaastaan huonoja muistoja poliisista. Jos uhri
ei esitä vaateita ja näyttö on puutteellista tutkinta vaarantuu.
Tulkkaus voi
osaltaan vaikeuttaa väkivallan tunnistamista poliisissa, mikäli tulkki
ja tulkattava jakavat samankaltaisen ymmärryksen kulttuurisesti
perustellusta väkivallasta. Esimerkiksi tyttöjen sosiaalisten suhteiden
rajoittaminen saattaa tuolloin kääntyä vanhempien velvollisuuksiin
kuuluvaksi suojelemiseksi ja jopa fyysinen väkivalta voidaan ymmärtää
oikeutetuksi.
Omasta taustastaan johtuen tulkki
saattaa tahattomastikin käyttää sanavalintoja, jotka hämärtävät
tapahtumien rikosluonnetta. Siksi poliisia on koulutettava paremmin
”haistamaan” tilanteet, joissa esimerkiksi pahoinpitelyyn vaikuttavat
kulttuuriset ja sukupuolittuneet käsitykset naisten ja miesten
kunniallisesta käytöksestä. Tämän tulee johtaa kulttuurisensitiiviseen
esitutkintaan, jossa tapahtumat selvitetään mahdollisimman
totuudenmukaisesti ja tulkinnanvaraisuuden riskit tiedostetaan.
Vaikka rikosepäilyn
tutkintaa seuraisivatkin syyte ja tuomio, saattaa väkivallan uhka
jatkua siihen liittyvän yhteisöllisyyden vuoksi kun viranomaiskontakti
ja tulkkaustilanteessa välittynyt tieto tulee ilmi yhteisölle.
Asianosaisten taustasta huolimatta epäiltyyn rikokseen ei tosin
välttämättä liity kunniatematiikkaa, mutta poliisin on osattava
puntaroida tätä mahdollisuutta.
Kunniamotiivi ei
vaikuta rikosnimikkeeseen eikä rangaistusasteikkoon, mutta sen
tiedostaminen on oleellinen osa esitutkinnan laatua. Yhteisön
mahdollisesti harjoittama kontrolli voi vaikuttaa sekä uhrin
kertomukseen että hänen turvallisuuteensa.
Euroopan
neuvoston ns. Istanbulin sopimus ja rikosuhridirektiivi korostavat
kunniakäsitysten motivoimien rikosten sukupuolittuneisuutta. Uhrit
tarvitsevat erityistä tukea ja suojelua myös rikosepäilyä
selvitettäessä. Uudistunut esitutkintalaki velvoittaa poliisia
huolehtimaan entistä paremmin asianomistajan oikeuksista, kuten
laadukkaasta tulkkauksesta. Esitutkintaviranomaisten on myös määrättävä
tehtävään uusi tulkki, mikäli asianosaisen oikeusturva sitä edellyttää.
Sekä poliisi
että tulkit tarvitsevat lisää koulutusta kunniaan liittyvän väkivallan
tuomista haasteista esitutkinnalle. Tällä hetkellä ilmiön tunnistaminen
ja huomioiminen ylipäätään on puutteellista, kuten käy ilmi myös
Ihmisoikeusliiton vuonna 2016 julkaisemasta selvityksestä.
Erityisesti
harvinaisissa kielissä sopivan tulkin löytäminen ei ole helppoa eikä
aina voida käyttää ammattitulkkia. Tehtävään määrätään tuolloin henkilö,
jolla katsotaan olevan riittävät taidot. Kunniaan liittyvän väkivallan
esitutkinnassa on kuitenkin voitava taata samanlainen oikeusvarmuus kuin
muissakin väkivaltarikoksissa. Ammattimaisesti toimivalla, sekä
oikeuskieleen että tulkattavan kulttuuriin perehtyneellä tulkilla on
keskeinen rooli asianosaisten oikeusturvan kannalta.
Tämä Sini Suomisen kanssa tehty yhteiskirjoitus julkaistiin ensimmäisenä Turun Sanomissa 2.10.2017.
